Metyleenisininen ja uni: mitä tutkimuksissa kirjattiin ja mitä kukaan ei mitannut

Yksi rivi haittatapahtumataulukossa on tämän lääkeperheen laajin uneen liittyvä näyttö. Otsa-ohimolohkorappeuman käyttäytymisvarianttia koskeneessa 52 viikon satunnaistetussa tutkimuksessa unettomuutta ilmoitti 3 niistä 110 potilaasta, jotka saivat 8 mg päivässä, ja 7 niistä 108 potilaasta, jotka saivat 200 mg päivässä. Kirjoittajat luettelevat unettomuuden annoksen kasvaessa lisääntyneiden haittatapahtumien joukossa yhdessä anemian, ripulin, pahoinvoinnin, virtsaamiskivun, tihentyneen virtsaamistarpeen ja oksentelun kanssa.

Kaksikymmentäviisinkertainen annos tuotti noin kaksi ja puoli kertaa enemmän unettomuutta. Se on pieni signaali pienessä taulukossa, ja sen suunta on päinvastainen kuin syy, jonka vuoksi useimmat etsivät tietoa tästä aiheesta.

Yhdessäkään metyleenisinisen tai sen pelkistyneen muodon, hydrometyylitioniinimesylaatin, satunnaistetussa tutkimuksessa unta ei ole mitattu vastemuuttujana. Tätä artikkelia varten tehdyissä hauissa ei löytynyt tutkimusta, jossa olisi käytetty unikyselyä, aktigrafiaa tai yötä unilaboratoriossa. Saatavilla on vain se, mitä potilas sattui ilmoittamaan ja mitä kliinikko sattui kirjaamaan. Se on heikompi mittari kuin miltä kuulostaa.

Mitä satunnaistetuissa tutkimusohjelmissa kirjattiin

Kolme aineistoa sisältää kaikki löytyneet uneen liittyvät kirjaukset. Kaksi on satunnaistettuja tutkimuksia hydrometyylitioniinista, joka on saman fenotiatsiinirungon pelkistynyt muoto suolana stabiloituna. Kolmas on laskimoon annettavan valmisteen yhdysvaltalainen valmisteinformaatio.

Toisen rivin kaksi yksityiskohtaa ovat lukuja tärkeämpiä. Ensinnäkin verrokkiryhmä sai metyylitioniniumkloridia, samaa yhdistettä jota myydään metyleenisinisenä, 4 mg kahdesti viikossa. Sitä annettiin virtsaa värjäävänä aineena, jolla ei ollut tarkoitus olla hoitovaikutusta, jotta osallistujat eivät voisi erottaa ryhmiä toisistaan katsomalla wc-istuimeen. Toiseksi tutkija ei arvioinut yhtäkään aktiivisten hoitoryhmien kahdeksasta unettomuustapauksesta lääkkeeseen liittyväksi. Sen sijaan 332 potilaan joukossa ilmenneistä uneliaisuustapauksista kolme arvioitiin lääkkeeseen liittyviksi.

Haittatapahtuma ei ole mittaus. Se on jotakin, jonka joku mainitsi ja joka kirjattiin eri sanastolla kuin lukija käyttää. Lisäksi kyseessä oli neurodegeneratiivista sairautta sairastavien joukko, jonka monet jäsenet käyttivät myös rauhoittavia lääkkeitä ja masennuslääkkeitä. Kolmannen rivin ilmaisu ”ei lueteltu” olisi virheellistä tulkita tarkoittamaan ”ei esiinny”, mutta päinvastaisesta syystä: 31 potilaan otos on niin pieni, että lähes mikä tahansa voi jäädä havaitsematta. Valmisteinformaatiossa todetaan myös suoraan, että lääkkeen altistuksen suhdetta vasteeseen ja turvallisuuteen ei tunneta.

Mistä uneen liittyvät väitteet tulevat

Lähes jokainen artikkeli, video ja tuotesivu, joka yhdistää tämän yhdisteen uneen, viittaa lopulta yhteen tulokseen. Vuonna 2007 Oxenkrug ja kollegat mittasivat monoamiinioksidaasin aktiivisuutta ja rotan käpyrauhasen indoleja yhden ihonalaisen annoksen jälkeen.

Metyleenisininen oli monoamiinioksidaasin A-tyypin palautuva kilpaileva estäjä, jonka Ki oli noin 180 nanomoolia, ja B-tyypin estäjä noin 1,400 nanomoolin Ki-arvolla. Se suosi siis A-muotoa noin kahdeksankertaisesti. Kussakin ryhmässä oli viisi rottaa, annos oli 10 mg/kg ihon alle, ja käpyrauhaset poistettiin 90 minuuttia myöhemmin. Melatoniini nousi arvosta 0.17 arvoon 0.71 nanogrammaa rauhasta kohti. N-asetyyliserotoniini, melatoniinin välitön esiaste, nousi määritysrajan alapuolelta arvoon 0.86. Käpyrauhasen serotoniini nousi arvosta 79 arvoon 118, ja sen hajoamistuote 5-HIAA laski arvosta 10.9 arvoon 4.1.

Tästä seuraava päättely on kemiallisesti perusteltua. Serotoniini on melatoniinin raaka-aine, ja noradrenaliini edistää asetylaatiovaihetta, jossa serotoniini muuttuu N-asetyyliserotoniiniksi. Kun molempia hajottavan entsyymin toiminta estetään, käpyrauhasella on enemmän raaka-ainetta valoisan jakson aikana ja enemmän esiastetta käytettävissään pimeän jakson alkaessa.

Tästä on kuitenkin pitkä matka siihen, että ihminen nukkuisi paremmin. Mittaus kuvaa nukutetun eläimen rauhasen sisältöä yhtenä hetkenä, eikä koeasetelmassa kirjata mitään siitä, kuinka kauan rotta nukkui, kuinka nopeasti se nukahti tai miltä siitä tuntui seuraavana aamuna. Tutkimus käsitteli masennuslääkkeiden vaikutusmekanismeja, ja sen pohdintaosassa ehdotetaan, että päiväaikaisen melatoniinin lisääminen voisi korjata masennuspotilaiden siirtynyttä vuorokausirytmiä. Se on pohdintaosassa esitetty hypoteesi, ja siitä uneen liittyvä väite on lähtöisin.

Väitteellä elävistä unista ei ole julkaistua lähdettä

Tätä artikkelia varten tehdyissä hauissa ei löytynyt tapausselostusta, tapaussarjaa, tutkimuskirjausta eikä tutkimusta, jossa metyleenisininen olisi yhdistetty eläviin uniin, painajaisiin tai muuttuneeseen unien muistamiseen. Väite esiintyy keskusteluketjuissa, ei tutkimuskirjallisuudessa.

Lääkeryhmää koskeva näyttö osoittaa hoidon aikana päinvastaiseen suuntaan. Kun klorgyliiniä ja pargyliiniä, monoamiinioksidaasin A- ja B-tyyppien selektiivisiä estäjiä, annettiin neljän viikon ajan mielialahäiriöitä sairastaville potilaille, REM-uni väheni lähes olemattomiin ja unen kokonaiskesto lyheni. Masennuslääkkeitä ja unennäköä koskeva systemaattinen katsaus, joka kattoi 21 kliinistä tutkimusta ja 25 tapausselostusta, havaitsi unien muistamisen vähenevän klassisen monoamiinioksidaasin estäjän feneltsiinin käytön aikana. Kyseisessä kirjallisuudessa painajaisia esiintyy lääkkeen lopettamisen yhteydessä, kun REM-uni lisääntyy korvaavasti, ei lääkkeen käytön aikana.

Mekanismi, jota tavallisesti esitetään elävien unien syyksi, ennustaakin yleensä REM-unen ja unien muistamisen vähenemistä sekä epämiellyttävää korvaavaa lisääntymistä vaikutuksen päättyessä. Sitä, aiheuttaako metyleenisininen ihmisellä kumpaakaan, ei ole testattu. Sen estovaikutus on palautuva, se on paljon feneltsiiniä heikompi estäjä, eikä kysymykseen vastaavia ihmistutkimuksia ole koskaan tehty.

Aikaerorasitusta koskevalla väitteellä on todellinen alkuperä

Sen taustalla on yksi tutkimus. Oxenkrug ja Requintina rakensivat rotilla aikaerorasituksen mallin siirtämällä valojaksoa. Sen jälkeen he mittasivat käpyrauhasen serotoniinia, N-asetyyliserotoniinia ja melatoniinia korkean erotuskyvyn nestekromatografialla ja fluoresenssidetektiolla.

Tutkimuksessa raportoitiin kaksi havaintoa. Uuden pimeän jakson alussa annetut melatoniinipistokset nopeuttivat N-asetyyliserotoniinin ja melatoniinin rytmien palautumista. Lisäksi N-asetyyliserotoniini ja metyleenisininen, jota tutkimuksessa kuvattiin monoamiinioksidaasi A:n estäjäksi, lievensivät valon aiheuttamaa häiriötä N-asetyyliserotoniinissa mutta eivät melatoniinissa.

Lue tämä tarkasti. Juuri väitteen tarkoittamaa tilannetta kuvaavassa eläinmallissa metyleenisininen muutti yhtä esiastemarkkeria mutta ei melatoniinin rytmiä. Tutkimuksen omat päätelmät koskevat suotuisinta saapumisaikaa itään suuntautuvalla lennolla ja melatoniinin käytön ajoittamista. Siinä ei ehdoteta metyleenisinistä aikaerorasituksen hoidoksi, eikä yksikään ihmistutkimus ole testannut sitä tähän tarkoitukseen.

Hiirten univaje ei ole unen mittaus

Koe, johon useimmin viitataan näyttönä siitä, että metyleenisininen auttaa univajeeseen, ei mitannut unta. Marzabadi ja kollegat sijoittivat 60 BALB/c-uros-hiirtä muunneltuun usean alustan koeasetelmaan, jossa kapealle alustalle asetettu eläin pakotetaan pysymään hereillä. Leveällä alustalla pidettyä verrokkiryhmää verrattiin univajeisiin eläimiin, pelkkää metyleenisinistä saaneisiin, pelkkää 810 nanometrin pulssilaseria saaneisiin ja näiden yhdistelmää saaneisiin.

Metyleenisinistä annettiin pistoksena 0.5 mg/kg kymmenenä peräkkäisenä päivänä ennen univajejakson alkua, ja laseria käytettiin joka toinen päivä. Oppimista ja muistia arvioitiin T-sokkelolla, sosiaalisen vuorovaikutuksen testillä ja sukkulalaatikkotestillä. Jälkikäteen mitattiin hippokampuksen PSD-95-, GAP-43- ja synaptofysiinitasot.

Univaje vähensi vuorottelun osuutta, sosiaalisuutta, kiinnostusta uuteen lajitoveriin ja muisti-indeksiä. Kumpikaan hoito yksinään ei palauttanut useimpia näistä mittareista. Yhdistelmä palautti ne ja nosti kaikkien kolmen synapsimarkkerin tasoja. Havainto oli, että ennakkoon annettu hoitoyhdistelmä suojasi muistia eläimillä, joiden unta oli häiritty. Univaje on koeasetelman vaurioittava tekijä, ei vastemuuttuja. Nukahtamisviivettä, unen kestoa tai unen rakennetta ei kirjattu. Tutkimuksen tulkitseminen näytöksi siitä, kuinka hyvin joku nukkuu, kääntää sen mittaaman asian päälaelleen.

Aamulla vai illalla: luvut eivät ratkaise asiaa

Ajoitusta koskevia neuvoja toistetaan varmasti, vaikka niitä ei ole koskaan testattu. Yhdessäkään tutkimuksessa ei ole verrattu aamu- ja ilta-annostelua millään väestöryhmällä minkään uneen liittyvän vastemuuttujan osalta.

Sen sijaan on mitattu, kuinka hitaasti yhdiste kulkee elimistössä. Terveillä vapaaehtoisilla tehdyssä kerta-annostutkimuksessa suolen tyhjennyksen jälkeen suun kautta otettu 200 mg tuotti veripitoisuuksia, jotka nousivat kaksitoista tuntia ja saavuttivat huippunsa mediaaniltaan 16 tunnin kohdalla. Puoliintumisaika vaihteli tällä annoksella 14–27 tuntiin ja 400 mg:n annoksella 6–26 tuntiin. Valmisteinformaatiossa kuvatun laskimovalmisteen puoliintumisaika on noin 24 tuntia, ja noin 40% erittyy muuttumattomana virtsaan. Altistus kasvaa huomattavasti munuaistoiminnan heikentyessä.

Aamiaisella suun kautta otettu annos saavuttaa siis mitatun huippupitoisuutensa puolen yön tienoilla. Tätä kannattaa pysähtyä pohtimaan, sillä kaksi yleisesti kiertävää neuvoa edellyttävät, ettei näin olisi. ”Ota se aamulla, jotta se ei häiritse unta” olettaa vaikutuksen menneen ohi nukkumaanmenoon mennessä. ”Ota se illalla, koska vaikutus häviää nopeasti” olettaa päinvastaista. Ainoa saatavilla oleva ihmisillä tehty farmakokineettinen tutkimus ei tue lyhyttä iltavaikutusta. Melatoniinia koskevan kertomuksen taustalla oleva rottakoe taas puoltaa annostelua valoisan jakson alussa aivan eri syystä: päiväaikaisen melatoniinin esiasteen lisäämiseksi. Jos etsit poistumista kuvaavia lukuja, aiheesta on erillinen opas siihen, kuinka kauan yhdiste pysyy elimistössä.

Rehellinen vastaus ajoituskysymykseen on, ettei kukaan tiedä. Mitatut pitoisuudet eivät anna perustetta väittää muuta.

Ainoa ihmisellä raportoitu unihäiriön muutos

Hauissa löytyi täsmälleen yksi ihmisjulkaisu, jossa metyleenisinistä annettiin unihäiriöstä kärsivälle henkilölle. Se käsittelee yhtä tapausta.

Vuonna 2021 Cureus-lehdessä julkaistu tapausselostus kuvaa 15-vuotiasta poikaa, jolla oli Kleine–Levinin oireyhtymä. Se on harvinainen sairaus, jossa esiintyy päivistä viikkoihin kestäviä toistuvia liikaunisuusjaksoja sekä sekavuutta, epätodellisuuden tunnetta ja käyttäytymisen muutoksia. Häntä oli hoidettu kolme vuotta litiumilla, eivätkä modafiniili, metyyliprednisoloni, epätyypilliset psykoosilääkkeet tai amantadiini olleet tuoneet parannusta. 18-vuotiaana hänellä alkoi lähes kuusi kuukautta kestänyt jakso. Vanhempien suostumuksella hänelle annettiin 10 mg metyleenisinistä suun kautta tuntia ennen joka ilta annettua, 25 minuuttia kestänyttä nenänsisäistä punavalohoitoa, jonka aallonpituus oli 633 nanometriä ja energia 11.4 joulea neliösenttimetriä kohti. Viikossa liikaunisuus ja käyttäytymisoireet väistyivät. Kahden vuoden kuluttua oireet eivät olleet uusiutuneet, eikä hän käyttänyt muita lääkkeitä.

Kirjoittajat toteavat itse rajoitukset: yksi tutkittava, ei pitkittäistutkimusta, ja Kleine–Levin-jaksojen tiedetään harvenevan vuosien mittaan. Siksi oireiden väistymistä ei voida katsoa hoidon ansioksi. On myös toinen rajoitus, jota he eivät korosta. Altistus koostui kahdesta samanaikaisesta toimenpiteestä, joista toinen oli nenäonteloon annettu punavalo yhdessä sellaisen yhdisteen kanssa, jonka koko fotodynaaminen käyttö perustuu valon aikaansaamaan aktivoitumiseen. Lukija ei voi erottaa väriaineen vaikutusta valon vaikutuksesta tai ajan kulumisesta, eikä raportti ole peruste kokeilla metyleenisinistä uniongelmaan.

Ihmisnäyttöä on rauhoittavan vaikutuksen suunnasta

Niissä tapauksissa, joissa ihmisillä on mitattu keskushermostovaikutuksia, tulokset viittaavat pääasiassa rauhoittavaan vaikutukseen eivätkä vireyteen.

Anaesthesia-lehdessä vuonna 2008 julkaistu tutkimus vertasi 11 metyleenisinistä esilääkityksenä saanutta potilasta 11 kaltaistettuun verrokkiin anestesian aloituksen ja leikkauksen aikana. Mittauksissa käytettiin bispektraalista indeksiä ja tavoiteohjattua propofoli-infuusiota. Kun propofolin ennustettu vaikutuspaikkapitoisuus oli 2 mikrogrammaa millilitrassa, sedaatiopisteet ja indeksiarvot olivat hoitoryhmässä merkitsevästi matalammat. Leikkauksen aikana esilääkityt potilaat tarvitsivat keskimäärin 50% vähemmän propofolia saavuttaakseen saman anestesiasyvyyden. Tutkimuksen alussa todetaan, että anestesiasta heräämisen viivästymistä ja neurologisia häiriöitä oli jo raportoitu lisäkilpirauhasleikkauspotilailla, jotka olivat saaneet metyleenisinistä etukäteen. Lopussa suositellaan huolellista annoksen titrausta aina, kun lääkettä annetaan infuusiona leikkauksen yhteydessä.

Valmisteinformaatio sanoo saman eri sanoin. Hoito voi aiheuttaa sekavuutta, huimausta ja näköhäiriöitä, ja potilaita kehotetaan välttämään ajamista ja vaarallisten koneiden käyttöä, kunnes oireet ovat väistyneet. Ohjeen yhteys unta edistävänä myytyyn yhdisteeseen ei ole ilmeinen.

Sitten on käyttötarkoitus, jossa sillä todella hoidetaan unenkaltaista tilaa. Solunsalpaaja ifosfamidi voi aiheuttaa enkefalopatian, jonka tunnuspiirteitä ovat vaikea uneliaisuus, levottomuus ja sekavuus, jotka voivat edetä koomaan. Metyleenisininen on yksi sen hoidossa käytetyistä lääkkeistä. MD Anderson Cancer Centerin 24 tapausta käsitelleessä katsauksessa 20 potilasta sai metyleenisinistä ja 19:n oireet väistyivät. Oireet uusiutuivat kolmella niistä viidestä potilaasta, jotka myöhemmin saivat ifosfamidia uudelleen ja käyttivät samalla metyleenisinistä ennaltaehkäisevästi.

Lääke, joka syventää anestesiaa, aiheuttaa huimausta ja sekavuutta ja jota käytetään solunsalpaajan aiheuttaman liiallisen uneliaisuuden kumoamiseen, ei ole itsestään selvästi unta edistävä aine. Se on lääke, jolla on todellisia keskushermostovaikutuksia ja jonka vaikutuksen suunta riippuu siitä, mitä muuta elimistössä on.

Iltalääkkeet ja hengitys yöllä

Kaksi valmisteinformaation kohtaa ansaitsee jokaisen sellaisen huomion, joka ottaa metyleenisinistä illalla jonkin muun aineen kanssa.

Ensimmäinen on yhteisvaikutusluettelo. Valmisteinformaatiossa mainitaan SSRI-, SNRI- ja MAOI-lääkkeet, bupropioni, buspironi, klomipramiini, mirtatsapiini, linetsolidi, opioidit ja dekstrometorfaani. Siinä neuvotaan välttämään kaikkia serotonergisiä lääkkeitä 72 tunnin ajan viimeisen annoksen jälkeen. Kaksi näistä löytyy yöpöydiltä. Mirtatsapiini on väsyttävä masennuslääke, joka otetaan tavallisesti illalla. Dekstrometorfaani on yöksi tarkoitettujen flunssavalmisteiden yskänärsytystä hillitsevä aine, jota myydään ilman reseptiä. Kumpikaan yhteisvaikutus ei ole teoreettinen: valmisteinformaatiossa raportoidaan metyleenisinisen lääkeperheen valmisteisiin liittyneitä serotoniinioireyhtymätapauksia, joista osa johti kuolemaan. Julkaistu leikkauksen yhteyteen liittyvä tapausselostus kuvaa 67-vuotiasta miestä, jonka levottomuus, klonus ja hypertermia tulivat näkyviin vasta hänen herätessään yleisanestesiasta sen jälkeen, kun hänelle oli annettu metyleenisinistä leikkauksen aikana.

Melatoniini, bentsodiatsepiinit, Z-lääkkeet kuten tsopikloni ja difenhydramiini eivät ole serotonergisiä, joten huolena ei niiden kohdalla ole serotoniinioireyhtymä. Huoli koskee anestesiatutkimuksessa mitattua ilmiötä: rauhoittavien vaikutusten summautumista annoksella, jota kukaan ei ole selvittänyt.

Toinen kohta liittyy hengitysteihin. Metyleenisinisen lääkeperheen valmisteista raportoitujen haittavaikutusten joukossa valmisteinformaatio luettelee nenän tukkoisuuden, suunielun kivun, nuhan ja aivastelun. Ne ovat spontaaneja ilmoituksia, joihin ei liity ilmaantuvuuslukuja eikä mainintaa antoreitistä. Tällainen muutos voisi ilmetä aamulla suun kuivuutena ja tunteena siitä, että nenän kautta hengittäminen oli yön aikana erilaista. Foorumiketjussa on yksi lukijan kertomus äkillisestä siirtymisestä suuhengitykseen unen aikana, mutta siihen ei liity tutkimusta, lääkityshistoriaa eikä mittauksia. Se osoittaa vain, että asiasta on kerrottu, ei muuta.

Jos uniongelmana on kuorsaus, muiden havaitsemat hengityskatkokset tai niin vaikea päiväaikainen uneliaisuus, että nukahtaa ajaessa, huomio pitäisi suunnata uniapneakysymykseen eikä ravintolisään. Uniapnea voidaan diagnosoida ja hoitaa, eikä mikään edellä esitetystä näytöstä käsittele sitä.

Myös aineen laatu on muuttuja

Kaikkien edellä mainittujen tutkimusten annokset olivat mitattuja määriä lääkevalmistajan toimittamaa, tarkasti määriteltyä yhdistettä, jonka taustalla oli analyysitodistus. Varmistamattomalta myyjältä ostettu pullo ei vastaa tätä, eikä ero ole kosmeettinen. USP-merkintä viittaa standardiin, jonka ostaja voi tarkistaa. Aine, joka ei täytä sitä, on todennäköisesti tekstiililaatua ja voi sisältää orgaanisia epäpuhtauksia, kuten Azure B:tä, liuotinjäämiä ja raskasmetalleja pitoisuuksina, joita lääkelaatuisen aineen vaatimukset rajoittavat.

Useimmat myyjät, jotka kuvaavat tuotettaan ulkopuolisen tahon testaamaksi, tutkivat vain raskasmetallit ja esittävät tämän yhden analyysikokonaisuuden osoituksena kaikkien vaatimusten täyttymisestä. Blupreme testaa koko USP-vaatimusmäärittelyn: tunnistuksen, puhtauden, orgaaniset epäpuhtaudet, liuotinjäämät, alkuaine-epäpuhtaudet, hehkutusjäännöksen, mikrobiologiset raja-arvot ja bakteeriendotoksiinit. Jokaisen erän mukana toimitetaan analyysitodistus, ja sen oikea lukeminen tarkoittaa eränumeron ja laboratorion tietojen vertaamista kädessäsi olevaan pulloon.

Mikään tästä ei synnytä uneen liittyvää hyötyä, eikä se ole syy käyttää tätä yhdistettä. Jos kuitenkin käytät sitä, vähimmäisvaatimus on tietää, mitä kapseli sisältää. Turvallisuuskatsaus ja yhteisvaikutusopas käsittelevät kysymykset, jotka on selvitettävä ennen ajoituksesta keskustelemista.

Yhteenveto

Yhdessäkään satunnaistetussa tutkimuksessa ei ole mitattu unta metyleenisinisen käytön aikana. Satunnaistettujen tutkimusten ainoat uneen liittyvät kirjaukset ovat haittatapahtumarivejä. Suurimmassa saatavilla olevassa annosvertailussa unettomuutta esiintyi 2.7%:lla annoksella 8 mg päivässä ja 6.5%:lla annoksella 200 mg päivässä.

Väitteellä elävistä unista ei ole julkaistua lähdettä, ja monoamiinioksidaasia koskeva kirjallisuus ennustaa hoidon aikana päinvastaista. Aamu- ja ilta-annostelun eroa ei ole koskaan testattu, ja suun kautta otettu annos saavuttaa veren huippupitoisuuden mediaaniltaan 16 tunnissa. Aamiaisella annoksen ottavalle se on lähempänä puoltayötä kuin lounasaikaa. Näyttönä kiertävä univajekoe on muistitutkimus, jossa unta ei kirjattu lainkaan. Ainoa ihmisellä raportoitu unihäiriön paraneminen koskee yhtä sokkouttamatonta potilasta, joka sai kahta hoitoa samanaikaisesti.

Ihmisnäytön yleiskatsaus kokoaa sen, mitä nämä tutkimukset todella osoittavat. Muistia ja keskittymistä käsittelevä katsaus käy läpi samojen tutkimusten kognitiiviset vastemuuttujat, jotka ovat lähimpänä unta, ja tutkimuskirjasto luetteloi tämän sivun jokaisen väitteen taustalla olevat julkaisut.