Metyleenisininen ja NAD+-lähestymistavat: mekanismit, tutkimusnäyttö ja yhdistelmäväitteet

Sekä metyleenisinistä että NAD+-tasojen nostajina myytäviä ravintolisiä kuvataan mitokondrioiden ja solujen energiantuotannon kautta. Kumpikaan kuvaus ei kerro, mitä tuote oikeastaan tekee.

Nämä kaksi lähestymistapaa vaikuttavat eri muuttujiin. Yksi pyrkii muuttamaan sitä, kuinka paljon NAD+:aa soluissa on. Toinen muuttaa sen kahden muodon suhdetta. Ne eivät ole kaksi reittiä samaan päämäärään.

Kaksi lukua, jotka sekoitetaan aina

NAD+ on koentsyymi. Se ottaa vastaan elektroniparin hydridi-ionin muodossa ja muuttuu NADH:ksi. Kun NADH luovuttaa nämä elektronit eteenpäin, se muuttuu takaisin NAD+:ksi. Solut käyttävät tätä kiertoa jatkuvasti: näin ravinnosta saatava energia päätyy ATP:tä tuottavalle proteiinikoneistolle.

Koska NAD+ ja NADH ovat saman molekyylin kaksi eri tilaa, solussa on kaksi erillistä suuretta, joita kannattaa seurata. Ensimmäinen on kokonaisvaranto: kuinka paljon NAD+:aa ja NADH:ta on yhteensä. Toinen on niiden välinen suhde, joka kuvaa sitä, kuinka täynnä elektroneja elektroninkuljettajat sillä hetkellä ovat.

Tekoallas havainnollistaa eroa. Padon takana oleva vesimäärä on varanto. Yläpuolella pidätetyn ja alapuolelle päästetyn veden jakauma on suhde. Suhdetta voi nostaa lisäämättä litraakaan avaamalla sulkuluukun. Tämä ei ole vertauskuva metyleenisinisen toiminnasta. Se on lähempänä kirjaimellista kuvausta.

Saatavuuteen perustuva lähestymistapa

NAD+:n esiasteita sisältävät ravintolisät, kuten nikotiiniamidiribosidi, nikotiiniamidimononukleotidi ja nikotiiniamidi, ovat rakennusaineita. Solut muodostavat NAD+:aa kierrätysreitin eli pelastusreitin kautta, ja esiasteet syöttävät siihen materiaalia. Tavoitteena on kasvattaa varantoa.

Eläimillä tämä on hyvin osoitettu: kudosten NAD+-määrä pienenee iän ja aineenvaihduntasairauksien myötä monissa malleissa, ja esiasteiden antaminen yleensä nostaa sitä. Ihmisillä näyttö on suppeampaa. Ihmistutkimukset osoittavat, että nämä yhdisteet nostavat verestä mitattuja NAD+-tasoja. Ne eivät kuitenkaan ole tuottaneet johdonmukaista paranemista kliinisessä päätetapahtumassa eli sellaisissa asioissa, jotka ihminen huomaisi tai joita tutkimus on suunniteltu mittaamaan.

”NAD+-tasot nousivat” kuvaa kehon sisällä mitattua asiaa. Se ei ole havainto siitä, miten joku voi, liikkui tai palautui.

Mitä metyleenisininen tekee sen sijaan

Metyleenisininen ei ole esiaste. Se on hapetus-pelkistysaktiivinen väriaine, jota on käytetty lääketieteessä jo reilusti yli vuosisadan ajan, ja sen hyväksytyt käyttötarkoitukset ovat suppeampia kuin tutkimuksen kohteena olevat käyttötarkoitukset.

Solun sisällä flaviinista riippuvaiset entsyymit pelkistävät sen värittömäksi leukometyleenisiniseksi, joka hapettuu sitten uudelleen. Elektronit, jotka olisivat kulkeneet kompleksi I:n eli hengitysketjun ensimmäisen aseman kautta, voivat sen sijaan siirtyä NADH:sta metyleenisinisen kautta. NADH muuttuu NAD+:ksi.

Suhde nousee. Varanto ei kasva.

Rotilla tehdyssä diabeettista sydäntä koskevassa tutkimuksessa tämä mitattiin suoraan eristetyistä sydämen mitokondrioista. Metyleenisinisen lisääminen 6–18 mikromolaarin pitoisuuksina rasvahappojen hapetuksen aikana pienensi annosriippuvaisesti NADH:n määrää ja NADH:n suhdetta NAD+:aan. NAD+:n absoluuttinen määrä reagoi huomattavasti vähemmän kuin NADH:n määrä, kuten voisi odottaa yhdisteeltä, joka muuntaa yhtä muotoa toiseksi sen sijaan, että tuottaisi lisää kumpaakaan.

Näiden elektronien määränpäällä on merkitystä. Eristetyissä aivojen mitokondrioissa metyleenisininen paransi energiantuotantoa 100 nanomolaarin – 1 mikromolaarin pitoisuuksina, kun hengitysketju oli estetty. Samalla se lisäsi vetyperoksidin tuotantoa ja vähensi sen poistumista kaikissa testatuissa olosuhteissa. Tutkijat jäljittävät vetyperoksidin synnyn siihen, että pelkistynyt metyleenisininen pelkistää happea suoraan. Tätä reittiä NADH:sta poistuvat elektronit eivät katoa. Ne päätyvät hapelle.

Erillinen akillesjännekudosta koskeva tutkimus ilmaisee asian selkeästi. Metyleenisininen palautti NAD+/NADH-tasapainon ja lisäsi ATP:n tuotantoa vaurioituneissa jännesoluissa ja rotan tendinopatiamallissa. Tutkimuksessa todetaan, ettei NAD:n kokonaisvarannossa havaittu merkittävää muutosta.

Mitä kudos- ja eläinkokeet osoittavat

Neljä koetta neljän vuosikymmenen ajalta seuraavat samaa ajatusta ja osoittavat toistuvasti sen rajat.

Tutkimuksessa, jossa rotille annettiin alkoholia pitkäaikaisesti, etanoli pienensi maksassa sekä soluliman että mitokondrioiden NAD+/NADH-suhdetta. Metyleenisinisen lisääminen ruokavalioon esti tämän muutoksen suurelta osin. Se ei vähentänyt etanolin aiheuttamaa rasvamaksaa. Suhteen korjaaminen ei korjannut lopputulosta. Tämä vuoden 1985 tulos on syytä muistaa ennen väitteitä siitä, että hapetus-pelkistystilan muutos olisi hyödyn taustalla oleva mekanismi.

Tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin maksasoluja ja runsasrasvaista ruokavaliota saavia hiiriä, metyleenisininen nosti NAD+/NADH-suhdetta, lisäsi SIRT1:tä, vähensi PGC-1alpha:n asetylaatiota, aktivoi AMPK:ta ja vähensi rasvan kertymistä maksaan. Tässä lopputulos muuttui suhteen mukana. Sama tutkimus osoittaa, ettei vaikutus ole monotoninen: kolme milligrammaa painokiloa kohti päivässä lisäsi mitokondrioiden DNA-määrää tehokkaammin kuin kymmenen, kun taas hapenkulutus ja AMPK-signalointi lisääntyivät annoksen kasvaessa.

Diabeettista sydäntä koskevassa tutkimuksessa juomavedessä yhdentoista viikon ajan annettu metyleenisininen pienensi NADH:n suhdetta NAD+:aan sydämen mitokondrioissa ja lisäsi sirtuiini 3:n aktiivisuutta. Lysiinin asetylaatio väheni 83 kohdassa 34 proteiinissa, jotka painottuivat rasvahappojen kuljetukseen ja hapetukseen. Ejektiofraktio parani. Kompleksi I:n tukema hengitys ei kuitenkaan korjaantunut. Lisäksi geenin poistokoe erotti kaksi vaikutusta, jotka on helppo sekoittaa: suhteen muutos tapahtui suurelta osin ilman sirtuiini 3:a, kun taas deasetylaatio riippui siitä.

Jännetutkimuksessa metyleenisinistä käytettiin tilanteessa, jossa kompleksi I oli estetty kemiallisesti rotenonilla. Se palautti silti NAD+-tasapainon, mutta ei edelleenkään estänyt oksidatiivista stressiä, soluväliaineen rappeutumista eikä solujen elinkelpoisuuden heikkenemistä. Suhteen palauttaminen ei riittänyt kudoksen toipumiseen.

Tulostettava arkki, jossa ovat täydelliset lähdeviitteet, käyttää samoja rivejä.

Miksi sirtuiinit tuodaan mukaan perusteluihin

Sirtuiinit poistavat asetyyliryhmiä proteiineista ja kuluttavat siihen NAD+:aa. Niiden aktiivisuus reagoi NAD+:n saatavuuteen, joten mikä tahansa saatavuutta muuttava yhdiste muuttaa tämän seurauksena myös sirtuiinien aktiivisuutta.

Tähän perustuu suurin osa markkinoinnista, jossa metyleenisininen yhdistetään NAD+:aan. Tässä kohdassa myös päättely horjuu. Suhteen muuttaminen voi lisätä sirtuiinien aktiivisuutta. Siitä ei seuraa, että tuote tuottaisi NAD+:aa, eikä siitä seuraa, että vaikutus vastaisi esiasteen ottamista. Näiden mittausten hapetus-pelkistystulkintaan liittyy omat sudenkuoppansa, joihin kannattaa perehtyä ennen kummankaan näkökulman hyväksymistä.

Mitä ihmisillä on testattu

Metyleenisinistä on käytetty kliinisesti vuosikymmenten ajan akuuteissa, valvotuissa tilanteissa: methemoglobinemiassa, ifosfamidiin liittyvässä neurotoksisuudessa ja vaikeassa matalassa verenpaineessa leikkauksen aikana. Nämä ovat rajattuja, valvottuja käyttötarkoituksia, eivät näyttöä päivittäisestä suun kautta tapahtuvasta käytöstä suorituskyvyn tukena.

Tätä artikkelia varten tehdyissä hauissa ei löytynyt ihmistutkimusta, jossa terveiltä vapaaehtoisilta olisi mitattu NAD+:n aineenvaihduntatuotteita metyleenisinisen antamisen jälkeen. Edellä kuvatut havainnot ovat peräisin eristetyistä mitokondrioista, viljellyistä soluista, rotan kudoksista ja ihmisestä irrotetuista kudosnäytteistä. Maljassa elossa pidetty irrotettu jännekudos on hyödyllinen askel eteenpäin solulinjasta. Se ei silti ole ihminen.

Esiasteita koskeva tutkimuskirjallisuus perustuu aidosti ihmistutkimuksiin, ja tulokset ovat vaatimattomia. Veren NAD+-taso nousee. Kliinisten päätetapahtumien tulokset ovat vaihtelevia ja yleensä pieniä.

Yhdistelmäväite on siis perusteltu kysymys, johon vastaus ei ole tyydyttävä: tätä artikkelia varten ei löytynyt yhtään julkaistua tutkimusta, koetta tai tapaussarjaa, jossa metyleenisinistä olisi testattu yhdessä nikotiiniamidiribosidin, nikotiiniamidimononukleotidin tai NAD+-infuusion kanssa. Jokainen, joka kuvaa yhdistelmää tutkimusnäytön tukemaksi tai synergistiseksi, tekee päätelmiä kahden erillisen tutkimusnäytön kokonaisuuden pohjalta.

Tällainen ekstrapolointi voi epäonnistua molempiin suuntiin. Se voi olla liian optimistista, jos varannon koko ei enää ollut rajoittava muuttuja suhteen palauttamisen jälkeen. Se voi myös olla liian yksinkertaista, koska metyleenisinisen annosvaste kääntyy. Yhdistettä tutkivat kuvaavat sitä hormeettiseksi: pienemmät pitoisuudet suosivat pelkistystä, kun taas suuremmat pitoisuudet ohjaavat elektroneja pois hengitysketjusta ja voivat edistää hapettumista. Substraatin lisääminen ei tee tästä käyrästä turvallisempaa.

Myös yhteisvaikutuksiin liittyy huolia, joilla ei ole mitään tekemistä NAD+:n kanssa. Metyleenisininen estää monoamiinioksidaasi A:ta, minkä vuoksi siihen liittyy serotoniiniriski tiettyjen masennuslääkkeiden kanssa; raportoituja keskushermoston toksisuustapauksia käsittelevässä katsauksessa 13 tapausta 14:stä täytti serotoniinitoksisuuden Hunter-kriteerit. Se voi myös aiheuttaa methemoglobinemiaa suuren altistuksen yhteydessä. Jos käytät reseptilääkkeitä, lääkäriltä kysyttävä yhdistelmäkysymys koskee näitä reittejä, ei hapetus-pelkistystasapainoa. Sama tarkkuus koskee tavanomaisiakin yhdistelmiä: metyleenisinisen kanssa käytettävillä muilla ravintolisillä on oma, suurelta osin testaamaton näyttöpohjansa.

Miksi puhtaus ratkaisee, mitä koetta oikeastaan teet

Metyleenisininen tuote on seos, kunnes laboratorio osoittaa muuta. Tässä olennainen epäpuhtaus on Azure B, demetyloitunut fenotiatsiini, joka ei ole inertti. Se on hapetus-pelkistysaktiivinen väriaine, jolla on sama sähkökemiallinen perustoiminta. Siksi tuote, joka sisältää merkittävän määrän Azure B:tä, ei ole saman intervention puhtaampi tai epäpuhtaampi versio. Se on erilainen seos, joka vaikuttaa samaan reittiin suhteessa, jota kukaan ei ole määrittänyt.

USP-laatu on ostajalle tapa saada koostumukseltaan määriteltyä ainetta. Tuote, joka ei ole USP-laatuinen, on todennäköisimmin tekstiiliväriä. Tekstiililaadut sisältävät epäpuhtauksia, kuten raskasmetalleja ja liuotinjäämiä, joiden vuoksi ne eivät sovellu nautittaviksi.

Ero ei koske vain laatuluokkia. Monet myyjät, jotka väittävät tuotteensa täyttävän USP-vaatimukset, testaavat vain raskasmetallit ja esittävät sitten tämän yhden testikokonaisuuden osoituksena kaikkien vaatimusten täyttymisestä. Täysi spesifikaatio kattaa tunnistuksen, puhtauden, orgaaniset epäpuhtaudet, liuotinjäämät, alkuaine-epäpuhtaudet, hehkutusjäännöksen, mikrobiologiset raja-arvot ja bakteerien endotoksiinit. Osittainen testikokonaisuus ei kerro mitään pois jätetyistä osa-alueista, joihin kuuluvat lähisukuiset aineet ja liuotinjäämät.

Blupreme ostaa metyleenisinisen lääkeainevalmistajalta ja julkaisee koko spesifikaation kattavan analyysitodistuksen, jotta pullossa oleva aine vastaa tutkimuksissa kuvattua ainetta. Jos haluat tarkistaa perustelut itse ennen ostamista, metyleenisinistä koskevan tutkimuksen lukuopas selittää, mitä kukin tutkimustyyppi voi ja ei voi osoittaa.

Ero, joka kestää tarkastelun

NAD+:n esiasteen lisääminen muuttaa sitä, kuinka paljon NAD+:aa on. Metyleenisininen muuttaa sitä, mitä olemassa oleva NAD+ tekee. Ensimmäinen koskee saatavuutta, toinen virtausta, ja yhtä tukevat kokeet kertovat vain vähän toisesta.

Metyleenisinisen tukena on johdonmukainen mekanismi, joka on vahvistettu eristetyissä mitokondrioissa ja eläinkudoksessa. Siihen liittyy selkeä ja toistuva varaus: suhteen muuttaminen ei ole sama asia kuin kudoksen korjaaminen. Siltä puuttuvat ihmistutkimukset, joissa mitattaisiin vaikutusta NAD+:aan ihmisillä. Kummaltakin tuoteryhmältä puuttuu suora tutkimus niiden yhteiskäytöstä.

Molempia tuoteryhmiä on arvioitava samalla tavalla. Kysy, mitä muuttujaa tuote väittää muuttavansa, ja kysy sitten, mitä mittauksia tästä muuttujasta on tehty ihmisillä. Kun vastaus on solututkimus, rotta tai uskottava vaikutusreitti, näyttö on juuri sitä. Se ei ole näyttöä yhdistelmäkäytöstä.