Metyleenisininen ja aurinkovoideväitteet: UV-tutkimus ja sen rajat

Sosiaalisen median julkaisussa väitetään, että metyleenisininen toimii aurinkovoiteena. Julkaisussa viitataan todelliseen tutkimukseen, jossa väriaine absorboi ultraviolettisäteilyä ja vähensi viljeltyjen ihosolujen vaurioita. Tutkimus on olemassa. Siitä tehty johtopäätös ei kuitenkaan seuraa tutkimustuloksista.

Ongelma on terveysväitteistä tuttu. Laboratoriomittausta käsitellään tuotetestinä. Metyleenisinistä ja auringolle altistumista koskevia väitteitä arvioitaessa on erotettava kolme kysymystä: absorboiko molekyyli UV-säteilyä, suojaako se elävää ihoa auringolta ja onko se hyväksytty aurinkosuoja-aine valmiissa tuotteessa. Vuoden 2021 tutkimus vastaa ensimmäiseen kysymykseen osittain, antaa viitteitä toisesta vain solutasolla eikä vastaa kolmanteen lainkaan.

Mitä usein siteeratussa tutkimuksessa testattiin

Useimmin lainattu julkaisu on Xiongin ja kollegoiden vuoden 2021 tutkimus metyleenisinisen mahdollisuuksista suojata ultraviolettisäteilyltä, joka on luetteloitu PubMedissä. Kirjoittajat ehdottivat metyleenisinistä mahdolliseksi aurinkovoiteen vaikuttavaksi aineeksi ja mahdolliseksi vaihtoehdoksi oksibentsonille. He eivät väittäneet varmentaneensa metyleenisiniseen perustuvaa aurinkosuojaa ihmiskäyttöön. Julkaisun pohdinnassa todetaan, että lisätutkimuksia turvallisuudesta tarvittaisiin ennen kuin aineen sisällyttämistä aurinkosuojamonografiaan voitaisiin hakea.

Kaikki kokeet olivat prekliinisiä. Tutkimukseen ei osallistunut eläviä ihmisiä, eikä valmista aurinkovoidetta levitetty ihmisen iholle. Kahdella kirjoittajalla oli sidonnaisuus Mblue Labsiin, ja yliopisto ja yritys olivat jättäneet yhteisen patenttihakemuksen metyleenisinisen käytöstä aurinkovoiteen vaikuttavana aineena. Ilmoitettu kaupallinen intressi ei tee aineistosta epäpätevää, mutta se on yksi lisäsyy lukea mitatut päätetapahtumat tarkasti.

Ensin tehtiin liuosten spektroskooppiset mittaukset. Tutkimusryhmä vertasi suolaliuokseen liuotettua metyleenisinistä liuottimeen liuotettuun oksibentsoniin aallonpituusalueella 200–400 nanometriä. Metyleenisininen absorboi voimakkaammin noin 310 nanometriä lyhyemmillä aallonpituuksilla, kun taas oksibentsoni absorboi voimakkaammin pidemmillä aallonpituuksilla. Tämä on nesteeseen liuenneiden molekyylien ominaisuus. Se ei ole mittaus iholle kalvoksi levitetystä voiteesta.

Seuraavaksi tehtiin solukokeet. Normaaleja ihmisen keratinosyyttejä esikäsiteltiin 100 nanomolaarisella metyleenisinisellä kahden viikon ajan. Sitten ne altistettiin UVB-säteilylle, jonka huippuaallonpituus oli 302 nanometriä. Käsitellyissä viljelmissä havaittiin vähäisempi DNA-vauriovaste gamma-H2AX:llä mitattuna, parempi elinkyky ja vähemmän solujen vanhenemista osoittavaa värjäytymistä. Rinnakkaisissa kokeissa keratinosyyteillä ja neljällä ihmisen fibroblastisolulinjalla havaittiin mitokondrioiden superoksidin vähenemistä ja solujen lisääntymisen kasvua. Täydentävässä vertailussa 100 nanomolaarinen oksibentsoni ei tuottanut samalla pitoisuudella vastaavaa hyötyä soluille. Nanomolaarinen liuos, jossa eristetyt solut ovat, testaa kuitenkin solujen vastetta vaurioon, kun taas iholla oleva aurinkosuojakalvo pysäyttää valoa ennen kuin se saavuttaa solut. Molemmissa asetelmissa puhutaan suojasta, mutta niissä testataan eri mekanismeja.

Korallikoe oli pieni ja laadullinen. Pehmeän Xenia umbellata -korallin palasia pidettiin noin viikon ajan merivedessä, joka sisälsi 1 mikromolaarista metyleenisinistä tai 1 mikromolaarista oksibentsonia. Oksibentsoniryhmän kunto heikkeni, mutta metyleenisiniryhmän ei. Tämä koskee vain palasten lyhytaikaista selviytymistä. Se ei ole arvio riuttaturvallisuudesta eikä kerro mitään ihmisten aurinkosuojasta.

Yksi sanamuotoihin liittyvä yksityiskohta ansaitsee huomiota. Tiivistelmässä mainitaan UVA-säteilyn aiheuttamien solunsisäisten reaktiivisten happiyhdisteiden poistuminen, mutta menetelmissä kuvataan UVB-säteilytysprotokolla ilman vastaavaa kontrolloitua UVA-koetta. Varovainen tulkinta on, että tutkimus osoitti vaurioiden vähentyneen viljellyissä soluissa kokeellisen UVB-altistuksen jälkeen ja havaitsi antioksidatiivista toimintaa. Se ei osoittanut suoraan UVA-säteilyn aiheuttamien reaktiivisten happiyhdisteiden eli ROS-yhdisteiden muodostumisen ehkäisyä kontrolloidussa UVA-altistuksessa.

Lukijat, jotka haluavat taustatietoa siitä, miten aiheeseen liittyvät ihon vanhenemiskokeet eroavat ihmisillä tehdyistä tutkimuksista, voivat verrata tätä ihonhoitovalmisteita koskevaan tutkimusnäyttöön. Siinä erotetaan toisistaan soluviljelmät, rekonstruoitu iho ja valmiiden tuotteiden testaus.

Tutkimusnäytön vertailu: UV-testin tyyppi ja mitä se voi osoittaa

Tämä taulukko on artikkelin ydin. Sen avulla voit sijoittaa minkä tahansa metyleenisinistä ja aurinkovoidetta koskevan väitteen oikeaan yhteyteen. Jokaisella rivillä nimetään testi, kerrotaan, mitä myönteinen tulos voi osoittaa, ja kuvataan, mikä edellyttää yhä erilaista testiä.

Rivien muodostama kokonaisuus on johdonmukainen. Aiemmat rivit testaavat ainesosia tai soluja. Vain viimeinen rivi testaa aurinkosuojaa. Metyleenisinistä ja aurinkovoidetta koskeva väite tarvitsee viimeisen rivin mukaista näyttöä.

Valolta suojaaminen ei ole valoherkistämisen vastakohta, mutta kyse on erilaisesta toiminnasta

Metyleenisinisellä on kaksi valoon liittyvää roolia, jotka kuulostavat ristiriitaisilta mutta ovat molemmat todellisia. Joissakin solujärjestelmissä se toimii redox-välittäjänä, jolla on antioksidatiivisia vaikutuksia. Sopivassa valaistuksessa se toimii valoherkistäjänä, joka tuottaa reaktiivisia happiyhdisteitä, kuten singlettihappea. Fotodynaamisessa hoidossa jälkimmäistä toimintaa hyödynnetään tarkoituksellisesti kohdesolujen tai mikrobien vaurioittamiseen, kuten kuvataan katsauksessa metyleenisinisen fotodynaamisista sovelluksista. Siksi myös metyleenisinisen ja punavalolaitteiden yhdistelmä kuuluu erilliseen arviointiin, jota käsitellään yhdistettyjen valohoitojen oppaassamme.

Ero riippuu olosuhteista: aallonpituudesta, valoannoksesta, pitoisuudesta, aggregaatiotilasta, hapen saatavuudesta ja väriaineen sijainnista suhteessa elävään kudokseen. Fotodynaamisessa työssä metyleenisinisen aktivoimiseen käytetään yleisesti punaista valoa, jonka aallonpituus on noin 630–670 nanometriä. Auringonvalo sisältää samanaikaisesti UV-säteilyä, näkyvää valoa ja infrapunasäteilyä, joten iholle levitetty kalvo altistuisi eri aallonpituuksien yhdistelmälle eikä yhdelle laboratorion aallonpituudelle.

Aurinkosuojan suodattimen tulisi pysäyttää haitallinen UV-säteily ja purkaa energia suhteellisen harmittomia reittejä pitkin säilyen samalla vakaana. Valoherkistäjä käyttää absorboitujen fotonien energiaa kemiallisiin reaktioihin, jotka synnyttävät reaktiivisia yhdisteitä. UV-säteilyn absorptio on siksi UV-suodattimeksi ehdolla olevalle aineelle välttämätön mutta kaukana riittävästä ominaisuudesta. Vuoden 2021 julkaisussa ei testattu, tuottaako iholle levitetty metyleenisinikalvo auringonvalossa singlettihappea elinkelpoisen ihokudoksen lähellä, mitä valoreaktiotuotteita muodostuu tai miten hapettuneet ja pelkistyneet muodot käyttäytyvät. Metyleenisinistä koskevia aurinkosuojaväitteitä arvioitaessa näitä kysymyksiä on pidettävä avoimina, kunnes valmis koostumus on testattu auringonvaloa vastaavassa altistuksessa.

Metyleenisininen ei ole hyväksytty aurinkosuoja-aine

Viranomaishyväksyntä on eri asia kuin lupaavat laboratoriotulokset. Yhdysvalloissa ilman reseptiä myytävien aurinkosuojatuotteiden vaikuttavat aineet luetellaan OTC-monografiassa M020. Metyleenisinistä ei ole luettelossa. Euroopan unionissa kosmetiikassa käytettävien UV-suodattimien on oltava asetuksen 1223/2009 liitteessä VI. Metyleenisininen ei ole liitteen VI mukainen hyväksytty UV-suodatin.

Muihin käyttötarkoituksiin annettu hyväksyntä ei siirry tähän käyttöön. Laskimoon annettavalla metyleenisinisellä on hyväksyttyjä lääkinnällisiä käyttötarkoituksia, ja väriaineella on diagnostisia ja toimenpiteisiin liittyviä tehtäviä, joita käsitellään hyväksyttyjen ja tutkimuksen kohteena olevien käyttötarkoitusten katsauksessamme. Mikään niistä ei tee siitä hyväksyttyä aurinkovoiteen vaikuttavaa ainetta. Aurinkosuojahyväksyntä koskee tiettyä ainesosaa tietyssä tuotetyypissä ja tietyissä käyttöolosuhteissa.

Mitä varmennettu aurinkosuoja edellyttäisi

Valmis metyleenisinivalmiste, jolle väitettäisiin SPF-suojakerrointa tai laajakirjoista suojaa, tarvitsisi tavanomaiset aurinkosuojatestit juuri kyseiselle valmiille koostumukselle. SPF mitataan ihmisillä: tuotetta levitetään 2 milligrammaa neliösenttimetriä kohti ja altistus tehdään 290–400 nanometrin aurinkosimulaattorilla esimerkiksi in vivo -SPF-mittausta koskevan ISO 24444 -standardin mukaisesti. Päätetapahtuma on punoitus, joka on pääosin UVB-vaste. Mikään solukoe ei voi korvata sitä.

UVA-suoja tarvitsee oman mittauksensa, eikä sitä voi päätellä liuoksen spektristä. Kansainvälisessä käytännössä käytetään in vivo -UVA-suojakertoimen testausta ISO 24442 -standardin mukaisesti, in vitro -määritystä ISO 24443 -standardin mukaisesti tai molempia. Eurooppalaisten ohjeiden mukaan UVA-suojan tulisi olla vähintään kolmasosa ilmoitetusta SPF-arvosta.

Kriittinen aallonpituus mittaa, kuinka pitkälle UVA-alueelle suoja ulottuu. Se määritetään valmiin kalvon absorbanssista, ja aurinkosuojamonografian menetelmässä laajakirjoisen suojan luokituksen raja on 370 nanometriä. Suolaliuokseen liuotettu väriaine ei voi antaa tätä arvoa. Myös valonkestävyys on testattava suoraan säteilyttämällä tuotekalvoa etukäteen ja mittaamalla, kuinka paljon suojaa jää jäljelle. Ennen kuin nämä testit on tehty varsinaiselle voiteelle, puhe vakaasta metyleenisiniaurinkovoiteesta on spekulaatiota.

Ihmisillä tehtävät testit tuovat esiin myös asioita, joita laboratoriotyö ei tavoita: muodostuuko kalvo tasaisesti, poistaako hiki sen, vähentääkö värjääntyminen oikean levityksen todennäköisyyttä ja ilmeneekö valotoksisuutta. Siniseksi värjääntyminen ei ole tässä vähäpätöinen yksityiskohta. Epätasainen näkyvä väri voi kertoa epätasaisesta levityksestä, ja epätasainen levitys heikentää suojaa.

Miten auringolle altistumista koskevia väitteitä tulisi käsitellä käytännössä

Pidä metyleenisinistä kiinnostavana UV-tutkimuksen ehdokkaana, jonka taustalla ei ole varmennettua aurinkosuojatuotetta. Älä korvaa testattua aurinkovoidetta liuoksella, laboratoriolöydöksellä tai korallihavainnolla. Älä sekoita väriainetta kosteusvoiteeseen tai öljyyn kotitekoiseksi aurinkovoiteeksi. Tässä artikkelissa ei anneta valmistusohjetta, koska laimennusta, tasalaatuisuutta, vakautta, säilyvyyttä, levitysmäärää ja valokemiaa ei voi hallita kotioloissa. Liuoksen ainesosien opas selittää, miksi valmis neste on enemmän kuin väriainetta ja vettä. Käytä varsinaiseen aurinkosuojaukseen varjoa, suojaavaa vaatetusta ja aurinkovoidetta, jonka pakkauksessa ilmoitetaan testattu SPF sekä tarvittaessa laajakirjoinen suoja tai UVA-suoja.

Käytä varsinaiseen aurinkosuojaukseen keinoja, joista on suoraa näyttöä: varjoa, suojaavaa vaatetusta ja aurinkovoidetta, jonka pakkauksessa ilmoitetaan testattu SPF sekä tarvittaessa laajakirjoinen suoja tai UVA-suoja. Jos metyleenisinistä koskeva kysymys liittyy väriaineen nielemiseen aurinkosuojan saamiseksi, huomaa, että suun kautta saatava valosuoja on oma väitteensä, joka edellyttää omia tutkimuksiaan. Systeemiseen käyttöön liittyy myös lääkkeiden yhteisvaikutuksia ja vasta-aiheita, jotka on koottu turvallisuutta ja yhteisvaikutuksia käsitteleviin katsauksiimme. Yhdistettyjä valoprotokollia arvioivien lukijoiden tulisi pitää aurinkosuojan arviointi erillään fotodynaamisen hoidon tutkimusnäytöstä, jossa valon ja väriaineen yhdistelmän tarkoitus on vaurioittaa kohdetta eikä suojata ihoa.