Metyleenisininen ja munuais- tai maksasairaus

Munuais- tai maksasairaus muuttaa sitä, mihin kysymyksiin on vastattava ennen metyleenisinisen käyttöä. Keskeistä on se, miten elimistö käsittelee yhdistettä, sekä hoidon tarkoitus. Aine voi olla hyödyllinen tietyn lääketieteellisen ongelman hoidossa mutta edellyttää lisävarotoimia, jos sen poistumiseen osallistuvan elimen toiminta on heikentynyt.

Metyleenisinistä koskeva näyttö on erilaista munuaisten ja maksan osalta. Ihmisillä tehdyt mittaukset osoittavat altistuksen lisääntyvän munuaisten vajaatoiminnassa. Maksan vajaatoimintaan liittyy kliininen seurantaa koskeva varotoimi, mutta tässä tarkastelluissa valmistetiedoissa ei esitetä vastaavia, vajaatoiminnan vaikeusasteen mukaisia altistusmittauksia. Kumpikaan havainto ei osoita metyleenisinisen soveltuvan kroonisen munuaistaudin tai maksasairauden hoitoon.

Munuaissairaus: lisääntynyt altistus on mitattu havainto

Farmakokinetiikka kuvaa sitä, mitä lääkkeelle tapahtuu antamisen jälkeen: sen jakautumista, kemiallista muuntumista ja poistumista. Altistus yhdistää elimistössä olevan lääkkeen määrän ja sen, kuinka kauan lääke on elimistössä. Kaksi ihmistä voi saada saman määrän lääkettä mutta altistua sille eri tavoin.

PROVAYBLUE-valmisteen yhdysvaltalaisissa valmistetiedoissa raportoidaan munuaisten vajaatoimintaan liittyviä farmakokineettisiä mittauksia yhden laskimonsisäisen antokerran jälkeen. Metyleenisiniselle altistuminen 96 tunnin aikana lisääntyi 52%, 116% ja 192% lievässä, keskivaikeassa ja vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa. Mittarina oli AUC eli pitoisuus–aikakäyrän alle jäävä pinta-ala.

192%:n kasvu tarkoittaa noin 2.92-kertaista altistusta vertailutasoon nähden. Se ei tarkoita 192%:n todennäköisyyttä munuaisvauriolle. Altistus ja vaurio ovat eri päätetapahtumia: ensimmäinen mittaa lääkettä, toinen potilaalle aiheutuvaa seurausta. Farmakokineettinen vertailu ei yksinään voi määrittää yksilöllistä toksisuusrajaa.

Näiden mittausten perusteella ei myöskään voida määrittää päivittäistä suun kautta käytettävää annosteluohjelmaa. Ne kuvaavat tiettyä laskimonsisäistä koetta, kun taas toistuva käyttö suun kautta muuttaa arvioitavaa antoreittiä, ajoitusta ja altistuksen mallia. Internetistä löydetyn annoksen jakaminen altistussuhteella ei muuttaisi kyseistä koetta validoiduksi hoitosuunnitelmaksi.

Maksasairaus: varotoimi ja merkittävä tiedon puute

Maksaa koskevaan kysymykseen ei pidä vastata kopioimalla munuaisia koskevia prosenttilukuja. Proveblue-valmisteen eurooppalaisissa valmistetiedoissa todetaan maksaan liittyvien turvallisuus- ja tehotietojen puuttuvan. Tietojen puuttuminen tarkoittaa, ettei kuvatulle potilasryhmälle ole vahvistettua vastausta; se ei tarkoita, että lääkkeen normaali käsittely elimistössä olisi osoitettu.

Yhdysvaltalaisissa valmistetiedoissa suositellaan pidempää toksisuuden ja mahdollisten yhteisvaikutusten seurantaa maksan vajaatoiminnassa, koska puhdistuma voi hidastua. Kyse on kliinisestä varotoimesta, ei mitatusta prosentuaalisesta lisäyksestä lievässä, keskivaikeassa tai vaikeassa maksasairaudessa. Valmistetiedoissa ei määritetä kaikille yhteistä lisäseurannan tuntimäärää eikä kaavaa, jonka perusteella potilas voisi itse mukauttaa käyttöä.

Ero on tärkeä, kun vastaan tulee neuvoja kuten ”maksa metaboloi sitä, joten se tukee maksaa”. Metabolia kuvaa kemiallista käsittelyä. Se ei kuvaa korjaantumista, maksan toiminnan paranemista tai fibroosin palautumista. Tällaisten hyötyjen osoittaminen edellyttää tutkimuksia, jotka on suunniteltu mittaamaan kyseisiä tuloksia.

Kliinisten varotoimien ja näytön puutteiden vertailu

Tässä vertailussa lähde, kliininen asiayhteys ja avoin kysymys pidetään yhdessä. PROVAYBLUE on yhdysvaltalainen valmiste; Proveblue on eurooppalainen valmiste. Molemmat asiakirjat koskevat injektiona annettavia lääkkeitä methemoglobinemian hoitoon. Methemoglobinemia on häiriö, joka vaikuttaa veren hapenkuljetuskykyyn. Asiakirjojen ohjeita ei pidä yhdistää kotikäyttöön tarkoitetuksi toimintamalliksi.

Viimeinen rivi kuvaa väitteen testaamiseen tarvittavaa näyttöä. Se ei ole väite siitä, että tarvittavat tutkimukset olisivat tuottaneet myönteisiä tuloksia.

Osoittavatko eläintutkimukset munuaisia tai maksaa suojaavan vaikutuksen?

Jotkin kokeet antavat aiheen lisätutkimuksille. Ne eivät anna hoitosuositusta ihmiselle, jolla on krooninen elinsairaus.

Saracin ja kollegoiden munuaisten iskemia-reperfuusiotutkimuksessa 21 urosrottaa jaettiin kolmeen ryhmään. Vauriomallissa munuaisvaltimon verenvirtaus keskeytettiin yhdeksi tunniksi, minkä jälkeen verenvirtaus palautettiin neljäksi tunniksi. Metyleenisinistä injisoitiin vatsaonteloon ennen vauriota. Hoidetuilla eläimillä oli vähemmän vakavia kudosvaurioita ja muutoksia useissa oksidatiivisen stressin mittareissa verrattuna vaurioryhmään, joka ei saanut hoitoa.

Tämä on näyttöä lyhytkestoisesta, kokeellisesti aiheutetusta vauriosta rotilla. Se ei osoita, että metyleenisinisen juominen parantaisi munuaisten suodatustoimintaa ihmisellä, jolla on pitkäaikainen krooninen munuaistauti. Hoito ennen suunniteltua kokeellista vauriota on myös eri asia kuin jo kehittyneen sairauden hoitaminen.

Maksaa koskevat löydökset havainnollistavat, miksi ”antioksidantti” on epätäydellinen kuvaus hyödystä. Vuonna 2018 tehdyssä kokeessa, jossa oli mukana 35 Wistar-urosrottaa, tutkittiin osittaista maksan iskemiaa 60 minuutin ajan ja reperfuusiota 15 minuutin ajan. Tutkijat antoivat metyleenisinistä laskimonsisäisesti ennen reperfuusiota ja vertasivat kudos- ja verimittauksia koeryhmien välillä. Lipidiperoksidaatio väheni, mutta mitatut mitokondrioiden parametrit eivät palautuneet. AST nousi iskemiaryhmissä riippumatta siitä, annettiinko metyleenisinistä.

Myönteinen biokemiallinen tulos ja muuttumaton toiminnallinen tulos voivat esiintyä samanaikaisesti. Jos raportoitaisiin vain myönteinen mittaustulos, koe näyttäisi vastaavan laajempaan kysymykseen kuin se todellisuudessa testasi. Tämä tutkimus tai munuaisia koskeva koe ei osoita metyleenisinisen soveltuvan ihmisen maksakirroosin, rasvamaksataudin tai kroonisen munuaistaudin hoitoon.

Mitä tietoja kannattaa ottaa mukaan keskusteluun terveydenhuollossa?

Jos käyttö ei ole kiireellistä, munuais- tai maksasairaus on syy keskustella asiasta ennen altistumista. Ota mukaan tiedot, joiden avulla ehdotettua käyttöä voidaan arvioida:

1. Diagnoosi ja viimeaikaiset asiaankuuluvat laboratoriotulokset sekä tiedot mahdollisesta aiemmasta dialyysihoidosta.
2. Tarkka valmiste, pitoisuus, suunniteltu antoreitti ja syy käytön harkitsemiseen.
3. Kaikki lääkkeet ja ravintolisät sekä jo otetun metyleenisinisen määrä ja ottamisajankohdat.

Lääkityksen kokonaisuus on elintoimintojen ohella edelleen tärkeä. Laajempi turvallisuuskatsaus selittää vasta-aiheet ja haittavaikutukset; lääkkeiden yhteisvaikutuksia käsittelevä viiteartikkeli selittää, miksi lääkityslista on tärkeä. Älä lopeta määrättyä hoitoa omin päin tehdäksesi tilaa metyleenisiniselle.

Hyödyllinen kysymys on täsmällinen: mikä näyttö tukee tämän valmisteen ja antoreitin käyttöä tähän tarkoitukseen ihmisellä, jonka elimen vajaatoiminta on tätä vaikeusastetta? Yleinen väite mitokondrioiden toiminnasta ei voi vastata siihen.