Aiheuttaako metyleenisininen syöpää? Toksikologinen näyttö

Metyleenisininen on tuottanut kasvainsignaaleja pitkäaikaisissa eläinkokeissa ja positiivisia tuloksia useissa geneettisiä vaurioita mittaavissa laboratoriotesteissä. Nämä havainnot ansaitsevat huomiota. Ne eivät kuitenkaan osoita todennäköisyyttä sille, että henkilölle kehittyy syöpä tietyn altistuksen jälkeen.

Vuonna 2016 julkaistu IARC:n arviointi sijoitti metyleenisinisen ryhmään 3, mikä tarkoittaa, ettei sen karsinogeenisuutta ihmisille voitu luokitella. Työryhmällä ei ollut käytettävissään ihmisillä havaittua syöpää koskevia tietoja, ja se arvioi eläinkokeista saadun näytön rajalliseksi. Ryhmä 3 ei tarkoita todistetusti haitatonta. Vastaavasti eläimillä tehty havainto ei osoita, että jokainen ihmisen altistus olisi todistettu syövän aiheuttaja.

Kolme kysymystä, joihin tarvitaan erilliset vastaukset

Karsinogeenisuus koskee kasvainten kehittymistä. Pitkäaikaisella eläintutkimuksella voidaan havaita kasvainten esiintymismalleja määritellyn altistuksen jälkeen. Genotoksisuus koskee geneettisen materiaalin vaurioita tai niihin liittyviä solutason tapahtumia. Positiivinen mutaatiotesti antaa varoitussignaalin, mutta se ei suoraan mittaa ihmisillä esiintyvien syöpien määrää. Ihmisen riski koskee haitan todennäköisyyttä todellisissa altistusolosuhteissa.

Näihin kysymyksiin tarvitaan erilaisia mittauksia. Bakteerimutanttien laskeminen, hiirten verisolujen tutkiminen ja kasvainten diagnosointi ruumiinavauksessa eivät ole keskenään vaihdettavia päätetapahtumia. Myöskään hoitokoe, jossa aineen osoitetaan vahingoittavan syöpäsoluja, ei osoita, voiko toistuva altistus käynnistää kasvainten muodostumisen terveessä kudoksessa. Erillisessä artikkelissa metyleenisinisestä syöpätutkimuksessa käsitellään hoitoon liittyviä väitteitä.

Tutkimusten vertailu: todelliset pitkäaikaisaltistukset

Keskeisessä kokeessa käytettiin metyleenisinisen trihydraattia, joka annettiin 0.5% vesipitoisessa metyyliselluloosassa suun kautta mahaletkulla eli mitattuna annoksena letkun kautta suoraan mahalaukkuun. Jokaisessa pitkäaikaistutkimuksen annosryhmässä oli 50 urosta ja 50 naarasta kummastakin lajista. Annostelu tapahtui viitenä päivänä viikossa kahden vuoden ajan Auerbachin ja kollegoiden tutkimusraportin mukaan.

Taulukossa säilytetään NTP:n lajikohtaiset johtopäätökset. Määrät ovat testatun aineen milligrammoja eläimen painokiloa kohti annostelupäivinä, eivät ihmisille tarkoitettuja suosituksia. Nolla-annoksen eläimet saivat pelkän väliaineen.

Malli	Annosryhmät, mg/kg	Antoreitti ja kesto	NTP:n johtopäätös ja olennainen havainto
Urospuoliset F344/N-rotat	0, 5, 25, 50	Suun kautta mahaletkulla; viisi päivää/viikko; kaksi vuotta	Jonkin verran näyttöä: haiman saarekesoluadenoomat sekä adenoomien/karsinoomien yhdistetty esiintyvyys lisääntyivät.
Naaraspuoliset F344/N-rotat	0, 5, 25, 50	Sama aikataulu	Ei näyttöä karsinogeenisesta aktiivisuudesta näissä olosuhteissa.
Urospuoliset B6C3F1-hiiret	0, 2.5, 12.5, 25	Suun kautta mahaletkulla; viisi päivää/viikko; kaksi vuotta	Jonkin verran näyttöä: ohutsuolen karsinoomat sekä adenoomien/karsinoomien yhdistetty esiintyvyys lisääntyivät. Myös pahanlaatuinen lymfooma saattoi liittyä altistukseen.
Naaraspuoliset B6C3F1-hiiret	0, 2.5, 12.5, 25	Sama aikataulu	Epäselvää näyttöä: pahanlaatuisen lymfooman vähäisiä lisääntymisiä.

“Jonkin verran näyttöä” on NTP:n luokka positiiviselle kokeelliselle havainnolle, jonka näyttö on heikompaa kuin “selvä näyttö”. “Epäselvä” kuvaa epävarmaa havaintoa. Nämä luokat ilmaisevat näytön vahvuutta, eivät prosentuaalista riskiä tai karsinogeenin voimakkuuden järjestystä.

Urosrottien tulos ei kasvanut tasaisesti annoksen mukana. Haiman saarekesoluadenoomaa tai -karsinoomaa esiintyi 4/50 kontrollieläimellä sekä 9/50, 14/50 ja 8/50 eläimellä annoksen kasvaessa. Julkaistussa tutkimuksessa tilastollinen merkitsevyys raportoitiin vain keskimmäiselle annokselle. Siksi yksinkertainen suoraviivainen tulkinta on virheellinen; tulos ei osoita, että suurin annos olisi ollut suojaava. Adenooma on hyvänlaatuinen kasvain, kun taas karsinooma on pahanlaatuinen. Yhdistettyä päätetapahtumaa ei pidä kuvata ikään kuin jokainen mukaan laskettu kasvain olisi ollut syöpä.

Miksi eri yhteenvedot vaikuttavat ristiriitaisilta

Nykyiset PROVAYBLUE-valmisteen määräämistiedot raportoivat urosrottien haimalöydökset mutta kuvaavat, ettei hiirillä havaittu lääkkeeseen liittyviä neoplastisia löydöksiä. Tutkimusartikkelin mukaan hiirten neoplastisten löydösten lisääntymiset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä, vaikka siinä todettiin positiivisia trendejä. NTP kuitenkin määritti hiirille edellä esitetyt luokat.

IARC:n eläintutkimusanalyysi selventää tärkeää tilastollista eroa: uroshiirten suolistohavainnoissa annossuuntaukset olivat merkitseviä, mutta yksittäiset annosryhmät eivät olleet merkitseviä pareittaisissa vertailuissa kontrolliryhmään. Annosryhmien välisen kokonaiskuvion testaaminen on eri asia kuin kunkin ryhmän testaaminen erikseen. Lukijan kannattaa säilyttää lähde ja sen käyttämä sanamuoto sen sijaan, että kaikki havainnot tiivistetään joko muotoon “hiirille kehittyi syöpä” tai “hiiritutkimus oli negatiivinen”. Mikään näistä tutkimuksista ei anna mitattua syövän esiintyvyyttä ihmisillä.

Tutkimusten vertailu: geneettisten vaurioiden päätetapahtumat

NTP Technical Report 540:n geneettistä toksikologiaa käsittelevässä osiossa kuvataan erilainen koesarja. S9 on maksasta peräisin olevia entsyymejä sisältävä laboratorioseos, jota käytetään metabolisen aktivaation mallintamiseen. Sen käyttö ei muuta solutestiä koko elimistön altistustutkimukseksi.

Testijärjestelmä	Todelliset altistusolosuhteet	Mitattu päätetapahtuma ja tulos
Bakteerien mutaatiotestit, toinen testattu erä	Salmonella: 0.25–150 µg/plate; E. coli: 0.25–1,500 µg/plate; rotan maksan S9:n kanssa ja ilman sitä	Mutaatioiden määrä lisääntyi testatuissa kannoissa.
Viljellyt kiinanhamsterin munasarjasolut	Sisarkromatidivaihdon testaus sisälsi 0.17–2.5 µg/mL ilman S9:ää ja enintään 5 µg/mL S9:n kanssa; kromosomipoikkeavuustestissä käytettiin 4.7–22 µg/mL	Positiiviset tulokset sisarkromatidivaihdossa ja kromosomipoikkeavuuksissa.
Uroshiiret, akuutti koe	Yksi vatsaontelonsisäinen injektio: 25, 50 tai 150 mg/kg; näytteet 48 tunnin kohdalla	Mikrotumallisten erytrosyyttien määrä ei lisääntynyt luuytimessä tai veressä.
Uros- ja naarashiiret, toistuva koe	Suun kautta mahaletkulla: 25, 50, 100 tai 200 mg/kg; viisi päivää/viikko kolmen kuukauden ajan	Perifeerisen veren mikrotumallisten erytrosyyttien määrä ei lisääntynyt.

Mikrotuma on pieni ylimääräinen tumamainen rakenne, joka voi kuvastaa kromosomin katkeamista tai menetystä solunjakautumisen aikana. Negatiivinen verisolutesti vastaa tähän nimenomaiseen kysymykseen kyseisissä näytteeksi otetuissa soluissa. Se ei voi sulkea pois kaikenlaisia DNA-vaurioita kaikissa elimissä. Vastaavasti positiivinen viljeltyjen solujen testi ei kerro, minkä pitoisuuden henkilön kudokset saavuttivat.

Valmisteen määräämistiedoissa kuvataan myös tämä kokonaiskuvio: positiiviset bakteeri- ja soluviljelytestit sekä negatiiviset hiirten mikrotumatestit. Metyleenisinisen kuvaaminen yksinkertaisesti “genotoksiseksi” tai “ei-genotoksiseksi” jättää pois tulkinnan kannalta olennaista tietoa.

Mitä tämä tarkoittaa ihmisen altistuksen kannalta

Tutkimukset eivät anna ihmisille validoitua päivittäistä kynnysarvoa, jonka alapuolella syöpäriski olisi osoitettu turvalliseksi. Rotan annoksen jakaminen painoon perustuvalla kertoimella ei ratkaise imeytymisen, aineenvaihdunnan, antoreitin, altistumistiheyden tai elinikäisen keston eroja. Tuloksena olisi muunnettu määrä, ei todiste turvallisuudesta.

Kahden vuoden mahaletkuannostelututkimus ja lyhyt lääketieteellisesti valvottu laskimonsisäinen hoito käsittelevät eri kysymyksiä. Tämä ero estää suoran numeerisen ekstrapoloinnin, mutta ei kumoa eläinkokeiden havaintoja. Hyödyllinen arviointi alkaa täsmällisestä yhdisteestä ja formulaatiosta, määrästä, antoreitistä, tiheydestä, kestosta ja käytön syystä. “Muutama tippa” ei kerro pitoisuutta eikä mitattua tilavuutta.

Jos metyleenisinistä annettiin lääketieteellisestä syystä, kasvainhavainnot eivät yksin voi ratkaista, ylittivätkö kyseisen hoidon hyödyt sen riskit. Jos harkitaan toistuvaa omaehtoista käyttöä, mittaamatonta pitkän aikavälin syöpäriskiä ei pidä kuvata nollaksi. Välittömämpiä kysymyksiä, kuten lääkeyhteisvaikutuksia ja alttiutta hemolyysille, käsitellään artikkelissa haittavaikutukset ja vasta-aiheet.

Lisälukemista varten tutkimuskirjaston avulla voi erottaa ihmisillä tehdyt tutkimukset eläin- ja solukokeista. Jokaisen tutkimuksen kohdalla olennainen kysymys on, millaista altistusta siinä testattiin ja mitä lopputulosta siinä todellisuudessa mitattiin.